Parin kuukauden talvioleskelu Thaimaassa heilahti jo toiselle puolikkaalleen. Säykki-lehden taittoaikataulussa oli sopiva tauko ja varasin ”lomamatkan” Phi Phi -saarelle. Viikko mukavassa bungalowissa laivamatkan päässä Phuketista kuulosti oikein hyvältä vaihtelulta normaaliin kaupunki- ja tietokoneennaputteluelämään. Ja niin olikin! PhiPhi on oikea bilesaari – sen tiesinkin – ja varasin majan toiselta puolen saarta. Sinne öinen tauoton musiikin jumputus lähes hiipui, mutta silloin tällöin kuului. Luonnonääniä oli toki enemmän. Kaskaat aloittavat kellontarkasti auringonlaskun aikaan, linnut sirkuttavat, nakuttavat, kiljuvat, livertävät ja kiekuvat: naapurin kukko… Apinat riehuvat ja kissat naukuvat ihmisille ja rähisevät keskenään, jos jaksavat.

Phi Phi on ”kissojen saari”. Majapaikan emännällä on 12 kissaa ja kaikkialla niitä lojuu, istuskelee, tuijottaa nurkan takaa ja kiehnää jaloissa. Vanha Sasha-kissa pitää vähän liiankin läheistä seuraa ruokapöydässä ja saa äkkilähdön emännän käskystä, vaikka muutoin saakin tehdä ihan mitä haluaa. Enimmäkseen nukkua mitä mukavamman näköisissä koloissa, aurinkoisella pöydällä, oksanhaarassa, kaiteella…

Olympialaisten jääkiekon loppuottelua seurattiin kahvilan kissan kanssa. Ei olisi voinut vähempää kiinnostaa – ainakin kissan ilmeestä päätellen? Sitten parin päivän päästä alettiinkin seurata BBC World News -feediä.

Bungalowi on tosiaan ihan kiva. Siihen nähden, että viikkovuokra on 120 €, näköala parvekkeelta on huikea. Itseasiassa tämä majoitus on tällä puolen saarta ainoa, johon auringonlasku näkyy. Mökit ovat jyrkässä rinteessä, uimarantaa ei oikein ole ja kaupungin keskustaan on noin 20 minuutin kävely- tai 5 minuutin venematka. Hyviä tai huonoja puolia – mitä kenellekin. Kajakkeja saa vuokralle ja pienestä ravintolasta voi valita noin kymmenestä eri ruoka-annoksesta iltaruokansa, jos ei jaksa lähteä ”kylille”.

Netti oli saarella todella huono. Ei voinut osallistua Teamseihin eikä Zoomeihin 🙂 Toki sähköpostit ja somet jaksoivat toimia. Uutisetkin kulkivat. Mutta diginomadina täällä ei oikein voisi kauemmin näillä yhteyksillä olla. Viikon verran saa hyvin kulumaan kajakilla meloskellen, patikoiden, syöden, lukien ja auringossa makaillen. Ja nukkuen: pimeäähän täällä tulee säännöllisesti jo ennen seitsemää ja kukko kiekaisee taas viimeistään aamuseitsemältä.

Laskuveden aikaan

Vuorovettä en ole oikein aikaisemmin tullut kokeneeksi missään. Täällä sattui olemaan täysikuun aika ja vesi vaihteli maksimissaan noin puolitoista metriä. Merenlahti majapaikan ja kylän välissä on noin sen saman 1,5 metriä syvä, joten se melkein kuivahtaa laskuveden aikaan. Kotiin pääsee siis hetken myös merenpohjaa kävellen.

Nyt olen taas Phuketissa ja viikonlopun jälkeen alkaa taas työviikko. Listalla vastuullisen matkailun sertifikaatin uusiminen, Säykki-lehti, Kirsin kukkakaupan nettisivut, Wivi&Hanna&Säynätsalo-juttuja, Kunnantalon kesän markkinointia, jne. Vajaan kolmen viikon päästä koittaakin paluu Suomeen. Saas nähdä mitä kautta kierrellään, jos Venäjän yli ei suoraan lennetä ja onkohan Säynätsalossa lunta?

Tämä lisko on non 10 cm, mutta kauempaa näin myös metrin mittaisen – ei tarttunut kuviin.