Sisältövaroitus: seuraa varsin tylsä päivitys. Sama kuin kertoisin, mitä olen tehnyt Säynätsalossa viimeiset viikot. Luvassa ei ole tunnelmia tai kuvauksia kiinnostavista kohteista tai sattumuksista, tai edes veden kielelle tovia ruokaelämyskuvauksia. Saatika valokuvia.

Suositusten mukaisesti olen etätöissä 🙂 Matkailuliiketoiminnassa Säynätsalon kunnantalolla on nyt todella low-season. Toiminnan kehittäminen ympärivuotiseksi on toki tavoitteena ja on osa kestävän matkailun tavoitteita. Residenssitoimiinta on ollut korona-ajan tietenkin aivan pysähdyksissä ja ne muutamat ulkomaiset vieraat, jotka ovat päässeet Suomeen, kävivät pääasiassa loppukesästä kun tilanne näytti vähän rauhoittuneen. Kesällähän meillä oli vilskettä ja hyvä sesonki taloudellisesti: kotimaiset matkailijat kävivät ihmettelemässä Aallon arkkitehtuuria ja Säynätsalon saarivaltakuntaa.

Kunnantalon kaikki palvelut ovat toki auki ympäri vuoden: paikallisen aputyövoiman ansiosta rakennukseen pääsee tutustumaan, majoitukset rullaavat ja kokoustilaa voi vuokrata. Pystyn hoitamaan tarjouksia, varausten vahvistuksia ja muuta toimintaan liittyvä aivan hyvin täältä Phuketista etäyhteyksin.

Työlistallani on vastuullisen matkailun merkkien uusimista ja täydentämistä, Unescon Biosfäärialueen työpajoihin osallistumista, muutamankin nettisivun uusimista ja rakentamista sekä kahden kirjan työstäminen.

Tarkoitushan on ollut mennä nyt jo kahtena vuotena Intiaan jatkamaan Intia-kirjaprojektia. Ei ole onnistunut, ja se projekti onkin jäissä. Sen sijaan teen Aalto-kirjastani toista, korjattua, painosta sekä englanninkielistä versiota. Sain käännöksen kääntäjältä sopivasti ja palastelen sitä nyt taittoon. Tekstiä englanninkielisenä lukiessani, minusta tuntuu edelleen, että kirja on ihan hyvä! Kirja tulee myyntiin keväällä: varmaan omaan verkkokauppaan, Alvar Aalto Shopiin ja myös Amazoniin. Suomenkielinenkin painos on myyty loppuuun ja museon yli-intendentin suosiollisesti tarkastamana toinen painos tulee myös keväällä. Kirjat kustantaa aivan uusi kirjankustantaja Tavolo Bianco Oy 🙂

Melkoinen järjestely oli viime vuoden lopulla, että sain kaikki paperit ja luvat kuntoon Thaimaan-matkaa varten. Erikoispitkä viisumi, vakuutukset, rokotukset, karanteenit ja muut kiemurat meinasivat käydä jännittämään. Ihan kuin joskus ennen vanhaan ensimmäisillä kaukomatkoilla. Kaikki meni kuitenkin hyvin, eikä kulkutaudistakaan ole ainakaan toistaiseksi ollut haittaa minkäänlaista.

Varasin ennen joulua jo AirBnbstä mielestäni hyvin edullisen majoituksen. Osoittautuikin hyväksi valinnaksi, sillä päädyin hotelliin, jossa asuu enimmäkseen pitkäaikaisia diginomadeja, yksi suomalainenkin jo kolmatta vuotta. Sain korona-ajan tarjouksena asuntoni hintaan, joka normaalisti vaatii vuoden vuokrasopimuksen 🙂 Minulla on ”yksiö”, keittiö+olohuone, makuuhuone ja kylpyhuone. Viikkosiivous ja liinavaatteet kuuluvat hintaan ja parvekkeella on pesukonekin.

Mikä ylellisintä, niin katolla seitsemännessä kerroksessa on uima-allas (ja kuntosali). Infinityallas… altaan reuna hiipuu horisonttiin ilman minkäänlaista reunaa. Ja usein altaalla saa olla ihan yksikseen – edelleen on aika hiljaista varsinkin lyhytaikaisempien turistien osalta

Vuokrasin polkupyörän, koska en ole koskaan pitänyt kaksipyöräisistä moottoriajoneuvoista – minulla ei ole koskaan ollut esim. mopoa. Polkupyöräily on osoittautunut ihan OK liikkumistavaksi, tosin jotkin mäet kierrän mieluummin aika kaukaa. Liikenteeseen solahdan jo melko hyvin, kun vain hoen – varsinkin liikenneympyrässä – koko ajan vasen, vasen, vasen, myötäpäivään…

Työrytmi on mielenkiintoinen. Kun herään aamulla kahdeksan maissa, on kello Suomessa kolme yöllä. Usein teen aamulla omia töitä puolille päivin, jollon Suomessa aletaan heräillä. Ehdin tehdä kaikki ”päivän työt” ennen kuin niitä edes kukaan ehtii odotella. Toki verkkopalaverit ja koulutukset venyvät sitten helposti iltakymmeneen, jopa pidemmälle. Käytännössä olen aika vapaa olemaan ”lomalla” melkein milloin vain. Koronan takia olen ollut matkustelematta mihinkään pidemmälle. Hyvin riittää ajankuluksi kuljeskelu paikallisilla tuoretoreilla ja ruokapaikan valinta – jos en sitten osta ruokaa mukaan ja syö ”kotona”.

Varmasti korona on lisännyt täälläkin nouto- ja toimitusruuan suosiota, mutta paikallisopas oli sitä mieltä, että monet ostavat ruokansa valmiina, eivätkä tee joka päivä ruokaa itse ollenkaan. Ruokaa on tarjolla joka paikassa. Ja hyvää ruokaa. Aivan erityisen maukasta kanaa myy lähikadun rouva, joka alkaa jo tunteakin ja saan ylimääräisen siipipalan pakettiini 🙂

Hedelmiä tulee ostettua paljon (eilen esim. puolivahingossa liian iso terttu pikkubanaaneja… eurolla). Ovat edullisia ja herkullisia. Ananasta, banaaneja, mandariineja; sitä vaalenanpunaista, jossa valkoista sisustaa mustilla pilkuilla; pomeloa (valmiiksi lohkoiksi kuorittuna!); ja luulin huomanneeni aprikooseja ja kurvasin äkkiä takaisin kojulle… olivatkin ”Marian Plums”. Luumun kokoisia, mangonmakuisia, kuorikin syötävä, sisällä mangomaisen niljakas kivi. Thaimaalainen erikoisuus, jolla lyhyt sesonki juuri nyt. Ihan hyvää. Ostin toisenkin kerran. Pyysin puoli kiloa – ja nyt on jääkaappi täynnä marianluumuja.

Kontakteja paikallisiin ei paljoa ole. Toki, thaimaalaiseen tapaan, perään naukaistaan varmasti hyvinkin houkuttelevia tarjouksia. Turistialueen kahvilat täyttyvät illalla olutta juovista miesturisteista tai expateista – venäläisturisteja on nyt paljon. Jokaiselle löytyy varmasti seuraa tarvittaessa. En tiedä lienenkö tylsä tai syrjäytynyt, kun luen kirjaa ja katson Elisa-viihteestä Suurta kokkikisaa? Tai taitan vielä pari sivua kirjaa. Niin, ja Säykki-lehtikin pitää tehdä joka toinen viikko. Siis taitto – sisältöön en puutu sen kummemmin enää ollenkaan. Hyvin onnistuu etänä – melkein paremmin kuin kotitoimistossa.

Ja kuvankäsittelyn opiskelu ja leikkiminen jatkuu. ”Don’t forget to play”, sanoin Aaltokin. Työskentelyergonometria ei ole ihan priimaa.